Tekoäly kieputtaa lonkeronsa lähes joka alalle. Luova tiiminvetäjä Paavo Mäkelä pohtii tekoälyn hyödyntämisen mahdollisuuksia ja uhkia tuotesuunnittelun ja teollisen muotoilun perspektiivistä.
Teollisessa muotoilussa visualisointitekniikat ovat aina olleet keskeisessä roolissa ideoiden kommunikoinnissa. Nykyään käytännössä kuka tahansa kykenee tuottamaan toimivan ja myyvän näköistä kuvamateriaalia tekoälyn avulla. Siinä missä eilispäivänä käytettiin paljon aikaa tusseilla ja vahalla työskentelyyn, on nykyään mahdollista sanoin kuvailla haluttua ratkaisua ja jättää kuvantaminen puhtaasti algoritmien varaan. Kuvan muodossa esitettyjä tuotevisualisointeja ja käyttöskenaarioita syntyy nopeasti.
Jotain lainattua, jotain uutta ja …jotain sinistä?
Tekoälyn luoma kuvasto perustuu vähintäänkin jossain määrin aina toisiin kuviin. Näin voidaan todeta, että edesmenneen filosofi-sosiologin ja kulttuuriteoreetikko Jean Baudrillardin (1929-2007) simulaation käsite elää vahvana nykykulttuurissamme. Luomme keinotekoista todellisuutta kuvista, jotka itsessään saattavat olla keinotekoisia – eli eivät edusta todellisuutta välttämättä millään lailla.
Kyky luoda kuvia mahdollisesta tulevaisuudesta – visioita, konsepteja ja käytön skeemoja – on muotoilutyön keskiössä. Miten suuri hyöty on siitä, että olemassa olevaa kuvastoa alati uudelleen kierrätetään ja luodaan uusintoja jo tunnetusta? Onko järkevää luoda uudelta tuntuvaa kuvastoa, jossa on kuitenkin selkeä kosketuspinta ja ymmärrettävyys suurelle yleisölle? Onko muotoilussa päästy tehokkaan esineviestinnän selvittämisen pariin nimenomaan tekoälyn avulla? Vai olisiko muotoilutyössä nimenomaan olennaista kyky havaita se, mikä on oikeasti uutta ja ohittaa tekoälyn nopeasti luoma, moneen kertaan uudelleenkierrätetty pulp fiction?
Ajatus jo olemassa olevan kulttuurisen sisällön hyötykäytöstä ei ole uusi juttu. Ilman Woody Guthrien vaikutusta ei Bob Dylan olisi 60-luvulla tehnyt tunnettua biisiään Don’t think twice, it’s allright. Ilman Marilyn Monroeta meillä ei olisi Andy Warholin tunnettua Marilyn-triptyykkiä. Applen entinen muotoilujohtaja Jonathan Ive on maininnut useissa yhteyksissä Dieter Ramsin design-prinsiippien* olleen merkittävä vaikuttaja vaikkapa alkuperäisen iPodin suunnittelussa. Alkuvuodesta järjestetyssä Elisa Design Summitissa esitettiin näkemys informaatioyhteiskunnan jälkeisestä työn tekemisen tavasta, jossa työtä tehdään suuressa määrin nimenomaan tekoälyn avittamana. Tätä muutostapahtumaa kutsuttiin nimellä The great AI redesign (vapaasti suomennettuna Suuri tekoälyn uudelleensuunnittelu).
The great AI redesign – Embracing change in innovative organizations.
Infograafi mukailtuna Michelle Morrisonin esitysmateriaalista Elisa Design Summitissa 2024.
Pragmaattisten tutkimusmenetelmien tärkeys korostuu
Kyvykkyys tekoälyn käytölle ei rajaudu tiettyyn ammattikuntaan tai geopoliittiseen sijoitteluun. Kuka tahansa voi luoda kuvastoa ja niiden avulla ”myydä” ideoita ja ajatuksia retoriikan ja argumentaation siivittämänä. Vaikka tekoäly tarjoaa monia etuja, kuten nopeuden, tehokkuuden, ja mahdollisuuden käsitellä monimutkaista tietoa tai se voi tukea luovuutta ja tarjota personoituja ratkaisuja on tekoälyn käytössä tuotesuunnittelussa myös haasteita. Inhimillisen kosketuksen puute, luottamuksen puute tekoälyn ehdotuksiin, rajoitukset monimutkaisten ongelmien ratkaisemisessa sekä eettiset kysymykset ovat kaikki tärkeitä seikkoja, jotka on otettava huomioon.
Onkin loogista esittää kysymys: Kuinka hyvin vastaanottaja pystyy arvioimaan ehdotettuja ratkaisuja analyyttisesti ja kriittisesti?
Aikakaudella, jolloin kuka tahansa voi tuottaa vakuuttavaa kuvamateriaalia, konkreettisella toteutuksella on entistä suurempi merkitys. Pyrkimys ja taito tutkia asioita pragmaattisin muotoilun tutkimusmenetelmin on tänään tärkeämpää kuin koskaan. Tämä johtuu siitä, että tekoälyllä on toistaiseksi rajoitettu kyky käsitellä ja toimia fyysisessä ympäristössä. Vaikka tekoäly voi tehostaa ideointia ja konseptointia, se saattaa silti olla kykenemätön testaamaan esimerkiksi tuotteen koottavuutta tai varmistamaan liikkuvien osien toimivuutta erilaisten käyttäjäkokemusten näkökulmasta. Ihmisen käyttämät pragmaattiset muotoilun tutkimustyökalut, kuten prototyyppien rakentaminen ja käytettävyystestit ovat korvaamattomia keinoja selvittää tuotesuunnittelun haasteita. Näiden menetelmien avulla voidaan varmistaa, että tuotteet eivät ainoastaan näytä hyviltä kuvissa, vaan ne ovat myös käytännöllisiä, toimivia ja käyttäjäystävällisiä todellisessa maailmassa.
Se mikä näyttää toimivalta kuvassa,
ei välttämättä toimi käytännössä.
Toimiva vuorovaikutus ihmisen ja teknologian välillä mahdollistaa tasapainoisen ja joustavan lähestymistavan tuotesuunnitteluun, joka ottaa huomioon sekä tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet että sen rajoitukset. Se mikä näyttää toimivalta kuvassa, ei välttämättä toimi käytännössä.
Tekoäly ei myöskään selviydy aineellisen maailman mielenkiintoisista ja yllättävistäkin bricolage-kokeiluista**. Bricolage on alunperin ranskalainen termi ja lyhyesti se tarkoittaa käytettävissä olevien esineiden ja asioiden yhdistämistä uudella tavalla siten, että syntyy jotain uutta. Tuotesuunnittelussa tämä voi tarkoittaa ns. mock-up –ratkaisujen laatimista, ratkaisuehdotukseksi tiettyyn ongelmaan. Humoristisesti voi todeta, että mahdollisesti kaikkein tunnetuin bricoleur on TV:stä tuttu ihmehenkilö MacGyver – voit siis saapua ystäviesi kanssa pajallemme ja kokea miltä tuntuu olla tosielämän MacGyver, samalla kun ratkaiset liiketoimintasi kannalta merkittäviä ongelmia!
* Dieter Rams, 10 Principles of Good Design
https://en.wikipedia.org/wiki/Dieter_Rams#Ten_Principles_of_Good_design
** Bricolage-käsite
https://www.merriam-webster.com/dictionary/bricolage
Paavo Mäkelä
Team leader
