Dashboardilla tarkoitetaan käyttöliittymäsuunnittelussa näkymää, johon on tuotu visuaalinen kooste datasta, jota sovellus käsittelee. Se toimii usein aloitusnäkymänä, josta käyttäjä saa yhdellä vilkaisulla kokonaiskuvan senhetkisestä tilanteesta.
Itsekin UX-suunnittelijana tunnen vetoa datan visualisointia kohtaan ja kiusausta piirtää harkituilla paleteilla värikkäitä kippuroita käsillä olevan taulukkolaskelman pohjalta. Houkutuksen äärellä on muistettava olla uskollinen loppukäyttäjän tarpeille. On kysyttävä ketä dashboard palvelee ja onko sellaisen käyttämiseen ensinkään perusteita. Jos dashboardille tosiaan on perusteet, on siinä esitettävän tiedon oltava esitystapaansa myöten harkiten valittua.
Autossani on kojelauta, englanniksi dashboard. Kojelaudan perinteiset viisarit osoittavat kierrosluvun, vauhdin, bensan määrän ja öljyn lämpötilan. Kokemuksesta ymmärrän suunnilleen minkälaiseen tilanteeseen erilaiset lukemat viittaavat, ja vilkuilenkin viisareita tämän tästä. Vaikka luvut kertovat nykyhetkestä, ne saavat merkityksensä suhteestaan menneeseen ja tulevaan: pian on tankattava, kylläpäs vauhti kiihtyy, nyt moottori vasta lämpiää. Ilman ymmärrystä suureista ja kehityssuunnista ne eivät kerro käyttäjälle juuri mitään.
Ajatelkaamme olevamme suuryrityksen aulassa katselemassa suurta infonäyttöä. Näemme, että tänään on tuotettu 200 tonnia tuotetta x ja säästetty hiilidioksidipäästöjä kolmen omakotitalon vuosikulutuksen verran. Ne ovat suuria lukemia, mutta suuria lukemia ovat myös esimerkiksi kolme tonnia tuotetta x ja 400:n kerrostalon energiankulutus. Vaikka UX-suunnittelija tekisi parhaansa esittääkseen tiedot vertailukohtien ja jatkumoiden valossa, lukujen suhteuttaminen on vaikeaa muille kuin asiaa tarkemmin tunteville loppukäyttäjille. Kukaties meitä maallikoita viilataan linssiin?.
Ehkä dashboardit palvelevatkin parhaiten juuri asiantuntijakäyttäjiä. Kun koostettu tieto esitetään riisutussa muodossa, piilotetaan joko tarpeeton tieto tai se tieto, jonka loppukäyttäjän jo ajatellaan sisäistäneen etukäteen. Asiantuntijan voidaan ajatella sisäistäneen enemmän tietoa ja näin ollen hänelle voitaneen esittää riisutumpaa ydintietoa. Mutta häntäpä kiinnostavatkin yksityiskohdat. Yksityiskohtia ei dashboardille mahdu. Asiantuntija tahtoo nähdä prosentin kymmenyksittäin muutokset edellispäivään – ja sen jälkeen edelliseen viikkoon. Osastoittain ja projekteittain, kiitos. Hän saattaakin tahtoa jättiläismäisen taulukkolaskelman.
Ehkä dashboardit palvelevat sittenkin parhaiten satunnaiskäyttäjää? Jos esitämme mielekkäitä aikajänteitä, joista hahmottaa muuttujan kehityskulun ja jos merkitsemme punaisella huonon ja vihreällä hyvän alueen, ehkä satunnaiskäyttäjämme pääsee niin sanotusti jyvälle. Kyllä pääsee, kunnes tulee toinen satunnaiskäyttäjä. Häntäpä ei kiinnosta tuote x eivätkä hiilidioksidipäästöt, vaan ainoastaan hänen oman osastonsa tilauskanta.
Dashboardin käyttäjälle on tyypillistä, että häntä kiinnostaa vain yksi muuttuja tai vain yksi diagrammi. Vastataksemme kaikkien käyttäjien tarpeisiin, on meidän lapioitava dashboardimme täyteen mitä moninaisimpia kuvaajia, kunnes rajat tulevat väistämättä vastaan. Voimme sortua kompromisseihin, kuten näkymiin joita käyttäjät voivat itse räätälöidä (eivät räätälöi) tai asetteluihin, jotka mukautuvat älykkäästi käyttäjän tottumuksiin (mukautuvat, mutteivät koskaan halutulla tavalla).
Tosiasiassa on paljonkin käyttötarkoituksia, joihin dashboardit sopivat luontevasti. Liikuntaa ja terveyttä mittaavat henkilökohtaiset älylaitteet, rakennusautomatiikka ja monenlaiset raha-asiat ovat hyviä esimerkkejä. Näitä käyttötarkoituksia yhdistää loppukäyttäjän suhteellisen korkea vihkiytyneisyysaste ja mahdollisuus rajata visualisoitava data tarkasti.
Esimerkiksi monimutkaisen IoT-laitteen tilaa on hankala ymmärtää kymmenen miljoonan datarivin perusteella, mutta kourallinen statusilmoituksia ja pari mittaria on helppo käydä läpi. Hyvin toteutettu tietopainotteinen sovellus antaa silti käyttäjän sukeltaa aina aloitusnäkymää syvemmälle haluamaansa dataan. Vaikka visualisointi on suurien datakokonaisuuksien hahmottamiseen tehokas väline, on hyvä muistaa, että mitä suurempien kokonaisuuksien ymmärtämistä halutaan visualisoinnilla yksinkertaistaa, sitä vähemmän tietoa visualisointiin lopulta mahtuu. Samoin yhdelle dashboardille mahtuu vain rajallinen määrä tiivistyksiä ja monimutkaisen tiedon liiallinen yleistäminen palvelemaan kaikkia loppukäyttäjiä ei usein palvele ketään.
Tästä syystä suuremmissa organisaatioissa on tärkeää pyrkiä hahmottamaan ketkä muodostavat käyttäjäryhmiä, joilla on yhdenmukaiset tarpeet, ja pyrkiä vastaamaan näihin tarpeisiin erityyppisin kohdennetuin ratkaisuin. Käytännön tasolla UX-suunnittelijan on hyvä harkita toisenkin kerran mitä sovelluksensa aloitusnäkymään laittaa. Vaikka dashboardille on usein paikka sovelluksessa, sen paikka saattaa olla muualla kuin aloitusnäkymässä ja niitä voi olla useita eri tarpeita varten.
Historiallisesti termi dashboard juontaa juurensa hevosvaunuihin, joissa levyn (board) tehtävä oli etupenkin suojaaminen pyörien ja kavioiden suihkimilta (dashed up) kuraroiskeilta. Ettemme vain välillä pyrkisi dashboardien avulla suojelemaan loppukäyttäjiä – tai itseämme – numeroiden roiskeelta? Dashboardin tehtävä ei ole eristää käyttäjää tiedosta, vaan johdattaa sen luokse. Kun ymmärrys käyttäjien tarpeista on kyllin kattava ja käyttötilanne on tarkoituksenmukainen, käyttöliittymään suunniteltavassa dashboardissa voivat saumattomasti yhdistyä hyöty ja helppokäyttöisyys.
Henrik Amberla , UX Designer
