Kesäkuun loppupuolella suomalaisessa työympäristössä voidaan havaita yksi pohjoisen luonnon kiehtovimmista ilmiöistä: tuotekehityksen ammattilaisten vuosittainen kesämuutto.
Aluksi havaitaan hienovaraisia muutoksia
Tarkkaavainen havainnoija huomaa ensimmäiset merkit jo hyvissä ajoin.
Pitkän talven ajan työpisteillään viihtyneet insinöörit, muotoilijat ja muut asiantuntijat alkavat käyttäytyä levottomasti. Kalentereihin ilmestyy salaperäisiä merkintöjä kuten ”loma”, ”juhannus” ja ”poissa”. Kahvimukien äärellä käydään rituaalinomaisia keskusteluja sääennusteista. Yksi yksilö viittaa jutuissaan mökkiin. Toinen veneeseen. Kolmas ilmoittaa kunnianhimoiseksi tavoitteekseen olla tekemättä yhtään mitään.
Sitten tapahtuu lähtö
Tämä on varma merkki siitä, että muutto on alkamassa. Viimeisinä päivinä yksilöiden toiminta kiihtyy. Keskeneräisiä tehtäviä pyritään sulkemaan, tiedostoja tallennetaan poikkeuksellisella intensiteetillä ja sähköpostijärjestelmään ilmestyy automaattivastauksia kuin muuttolintujen parvia kevättaivaalle.
Ja sitten tapahtuu lähtö. Yhdellä tarkasti ajoitetulla liikkeellä asiantuntija irrottautuu toimistoympäristöstään ja siirtyy kesäiseen elinpiiriinsä.
Tyypilliset havaintopaikat
Tyypillisiä havaintopaikkoja ovat laiturit, saaristot, terassit, metsäpolut, riippumatot sekä paikat, joissa mobiiliverkon kuuluvuus on juuri ja juuri riittämätön Teams-kokouksille.
Kenttätutkimukset osoittavat, että yksilö palautuu tehokkaimmin ympäristössä, jossa kokouskutsujen määrä lähestyy nollaa ja päivän vaativin päätös liittyy siihen, lämmitetäänkö sauna ennen vai jälkeen uimisen.
Käyttäytyminen siirtymävaiheessa
Ensimmäisinä lomapäivinä voidaan havaita vielä jäänteitä työympäristöön sopeutuneesta käyttäytymisestä. Yksilö saattaa esimerkiksi tarkistaa sähköpostinsa vaistonvaraisesti. Ilmiö on kuitenkin yleensä lyhytkestoinen eikä vaadi ulkopuolista puuttumista. Muutaman päivän kuluttua huomio siirtyy luonnostaan olennaisempiin asioihin, kuten grillin sytyttämiseen, veden lämpötilaan tai siihen, miten paljon hyttysenpuremia kullakin on pohkeissaan.
Mielenkiintoista kyllä, myös luovuus näyttää käyttäytyvän kesäaikaan eri tavoin. Siinä missä toimistolla uusia ideoita houkutellaan esiin työpajoilla, luonnoksilla ja prototyypeillä, kesäympäristössä ne ilmestyvät täysin omatoimisesti. Laiturin nokalla. Veneessä. Metsäpolulla. Saunan lauteilla. Tai keskellä yötä juuri silloin, kun yksilö on vihdoin onnistunut unohtamaan koko työprojektinsa olemassaolon.
”Pikku homma” -vaihe
Kun loman alkuvaiheen oireet ovat väistyneet, tapahtuu jotain erityisen kiinnostavaa. Yksilö alkaa tarkastella lähiympäristöään kehityskohteiden näkökulmasta. Laituri näyttää kaipaavan pientä parannusta. Terassi voisi olla hieman suurempi. Varastoon olisi hyvä rakentaa hylly. Kesäkeittiöön tarvittaisiin uusi ratkaisu. Tässä vaiheessa yksilö lausuu lähes poikkeuksetta lauseen:
”Tämä on vaan pikku homma.”
Tutkijat pitävät tätä ääntelyä merkittävänä käyttäytymissignaalina. Sen jälkeen seuraa usein useita päiviä kestävä rakennus- tai suunnitteluprojekti, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus muuttuu keskimäärin kolme kertaa toteutuksen aikana ja jonka lopullinen laajuus ylittää alkuperäisen arvion moninkertaisesti.
Tutkijat eivät ole vieläkään täysin kyenneet selittämään ilmiötä. Nykykäsityksen mukaan suomalainen tuotekehittäjä ei lomalla lopeta ongelmanratkaisua lainkaan. Se vain siirtyy ympäristöön, jossa ongelmat ovat kiinnostavampia, työvaatteet kevyempiä ja projektipalaverit voidaan korvata saunalla.
Kahvitauoista ei kuitenkaan yleensä tingitä.
